Aihearkisto: Dialogi

Miks ei?

Miksi ei SDP?

Olen periaatteellinen edustuksellisen demokratian kannattaja ja kriittinen puoluekuria kohtaan. Tuntuisi vähintään oudolta, jos vaaleissa valittu edustaja olisi vastuussa muille kuin äänestäjilleen, siis niille ihmisille, jotka ovat hänet äänestäneet yhteisiä asioita hoitamaan.

Vastaani tuli puoluesihteerimme Facebook-sivulla ajankohtainen poliittinen aihe ja keskustelu. Asia lienee kohta historiaa, mutta nyt kiinnitän huomioni keskusteluun. Kommenteissa demarien puoluevaikuttaja Suominen ja puoluesihteeri Näkkäläjärvi tuovat hyvin esiin demarien erilaisen tavan toimia. Asiat päätetään viimekädessä puoluehallituksessa.

Toisin sanoen kansa valitsee kansanedustajat ja demarien puoluehallitus valitsee Demari-kansanedustajien ajatukset.

Samassa keskustelussa politiikan tukija Rauli Mickelsson selventää historian perinteillä.

”Syitä vihreiden ja demareiden erilaisiin edustuskäsityksiin voi etsiä puolueiden erilaisesta historiasta. Demarit ovat vanhan joukkopuolueen perillisiä. Puolue eli syntynyt parlamentin ulkopuolella, se eli omassa leirissään ja sillä oli tukenaan laaja työväenliike. Silloin haluttiin, että valta on työläisiä edustavalla järjestöllä eikä kansanedustajilla. Sosiaalidemokraatit organisoituivatkin myös erittäin hierarkkisesti ja edustuksellisesti. valtakunnan ja ulkopolitiikan asioihin ei otettu kantaa paikallisella tasolla. Vihreät sen sijaan on peräisin liikkeistä, jotka puhuivat ruohonjuurilla vaikutamisesta. Vihreät inhosivat hierarkkista edustuksellisuutta ja ryhtyivät toteuttamaan uusia demokratiamalleja, kuten deliberatiivista eli punnitsevaa demokratiaa, joka pyrkii konsensukseen. Sen sijaan demarit luottavat enemmän enemmistöpäätöksiin vedoten jäsendemokratiaan, joka yhä pienenee.. Nykyisin demareilla on maksavia jäseniä vain hieman enemmän kuin vihreillä. Vanhoihin käytäntöihin vetoamista pitäisi reflektoida, eikä niitä pitäisi julistaa ikuisiksi periaatteiksi.”

Keskustelu on kokonaan julkinen, joten em. lainauksiin ei ole kysytty erikseen lupaa. Alla linkki keskusteluun.


Vihreissä päätöksenteon perustana on argumentointi. Pikaisella googlauksella löysin yhden tähän sopivan artikkelin:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/pekka-saurin-kolumni-losing-my-religion/8038486

Kirjoitin tämän tekstin, koska en voi kirjoittaa siitä, mitä vihreiden tulisi tehdä ilman, että huomioin muidenkin puolueiden olemassa olon. Jatkan aiheesta vielä lyhyin tekstein muidenkin puolueiden osalta. Tunnustan, että muita puolueita kommentoidessani voin osua harhaan, jos niin kävisi, pyydän palautetta esim alla olevaan kommenttikenttään tai heikki.harkonen@vihreat.fi.

Etiikan ja elämän kysymykset – Palestiina ja kirkollinen avioliitto

Aiemmin päätin kirjoittaa parista ajankohtaisesta asiasta, jotka ovat ajankohtaisia kyllä pidempään, ellei pysyvästi. Löysin asioihin yhteisen näkökulman, joka valikoitui tähän teemaksi ja yhdistin tekstit.

Politiikan kautta olen tutustunut moniin myös kanssani eri tavalla ajatteleviin ihmisiin. Saman mielisten kanssa keskustelu yleensä ei vie asioita eteenpäin, joten mielelläni keskustelen eri näkemyksiä omaavien kanssa. Vaikka myönnän myös, että tämä on jotain mitä minun pitää harjoitella, varsinkin somepalstoilla keskustelu saattaa lähteä hallinnasta.

Kristillisdemokraateissa (mutta myös muissa niin ajattelevissa) yksi ihmetystä aiheuttanut asia on, kuinka he pystyvät ummistamaan silmänsä Israelin Palestiinalaisiin kohdistamista julmuuksista.

Olin yllättynyt kun politiikan ystäväni Kristillisdemokraateista kertoi, että toisin kuin oma joukkueensa, hän kannattaa kahden valtion mallia ratkaisuna tai sitten palestiinalaisille on annettava samat oikeudet kuin isrelilaisilla. Tämä oli yllättävä, radikaalikin näkemys niin pitkään ja syvällä tuossa ryhmässä olevalle.

Selvyyden vuoksi laitan tähän, että ajattelen samoin, eli kannatan Palestiinan valtion tunnustamista ja toivon, että Suomi tekee tämän päätöksen mahdollisimman pian.

Toinen ajankohtainen asia on kristinuskon kysymys avioliitosta. Kirkolliskokous ei päässyt lopputulokseen ns. kahden avioliittokäsityksen mallista.

Nykyinen mallihan mahdollistaa sen, että osa papeista toteuttaa omantunnon vapauttaan ja vihkii samansukupuolisia pareja, vaikka lähtökohtana on, ettei se ole kristinuskon opin mukaan sallittua. Muutoksen jälkeen tilanne olisi ollut, että osa papeista voi omantuntonsa mukaisesti kieltäytyä vihkimästä samansukupuolisia pareja, kun lähtökohtana olisi, että vihkiminen kristinuskon opin mukaan kuuluu myös samansukupuolisille.

Luulen, että kannatan tässä asiassa puolueeni linjaa, varsinkin kun en ole onnistunut löytämään tietoa siitä. Yleensä Vihreissä ei ole juuri otettu kantaa kirkon asioihin. Toisin sanoen, tämä ei ole minulle asia. Kumpikaan edellä kuvatuista tilanteista ei ole ylitse pääsemättömiä vaihtoehtoja. Tosin asia ei ole minulle omakohtainen, mutta jos olisi, vaikkapa oman lapseni kohdalla, löytyisi pappi ja vihkipaikka varmasti jo nykysäännösten aikana.

Jos olisin kirkolliskokousedustaja, tehtävä johon olen kerran ollut ehdolla, pitäisi minun ottaa asiaan kantaa. Koska en ole, tyydyn toivottamaan viisautta asiasta päätäville. Sen sijaan pyrin omassa seurakunnassani vaikuttamaan siihen, että ovet ovat auki kaikille ja kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti.

Tämäkin asia on yksi niitä, joissa me ihmiset ajattelemme eri tavoin ja voimme käydä ymmärtävää ja arvostavaa keskustelua. Itse ajattelen sellaisen keskustelun olevan osa elämän tarkoitusta.