Olen periaatteellinen edustuksellisen demokratian kannattaja ja kriittinen puoluekuria kohtaan. Tuntuisi vähintään oudolta, jos vaaleissa valittu edustaja olisi vastuussa muille kuin äänestäjilleen, siis niille ihmisille, jotka ovat hänet äänestäneet yhteisiä asioita hoitamaan.
Vastaani tuli puoluesihteerimme Facebook-sivulla ajankohtainen poliittinen aihe ja keskustelu. Asia lienee kohta historiaa, mutta nyt kiinnitän huomioni keskusteluun. Kommenteissa demarien puoluevaikuttaja Suominen ja puoluesihteeri Näkkäläjärvi tuovat hyvin esiin demarien erilaisen tavan toimia. Asiat päätetään viimekädessä puoluehallituksessa.
Toisin sanoen kansa valitsee kansanedustajat ja demarien puoluehallitus valitsee Demari-kansanedustajien ajatukset.
Samassa keskustelussa politiikan tukija Rauli Mickelsson selventää historian perinteillä.
”Syitä vihreiden ja demareiden erilaisiin edustuskäsityksiin voi etsiä puolueiden erilaisesta historiasta. Demarit ovat vanhan joukkopuolueen perillisiä. Puolue eli syntynyt parlamentin ulkopuolella, se eli omassa leirissään ja sillä oli tukenaan laaja työväenliike. Silloin haluttiin, että valta on työläisiä edustavalla järjestöllä eikä kansanedustajilla. Sosiaalidemokraatit organisoituivatkin myös erittäin hierarkkisesti ja edustuksellisesti. valtakunnan ja ulkopolitiikan asioihin ei otettu kantaa paikallisella tasolla. Vihreät sen sijaan on peräisin liikkeistä, jotka puhuivat ruohonjuurilla vaikutamisesta. Vihreät inhosivat hierarkkista edustuksellisuutta ja ryhtyivät toteuttamaan uusia demokratiamalleja, kuten deliberatiivista eli punnitsevaa demokratiaa, joka pyrkii konsensukseen. Sen sijaan demarit luottavat enemmän enemmistöpäätöksiin vedoten jäsendemokratiaan, joka yhä pienenee.. Nykyisin demareilla on maksavia jäseniä vain hieman enemmän kuin vihreillä. Vanhoihin käytäntöihin vetoamista pitäisi reflektoida, eikä niitä pitäisi julistaa ikuisiksi periaatteiksi.”
Keskustelu on kokonaan julkinen, joten em. lainauksiin ei ole kysytty erikseen lupaa. Alla linkki keskusteluun.
Vihreissä päätöksenteon perustana on argumentointi. Pikaisella googlauksella löysin yhden tähän sopivan artikkelin:
Kirjoitin tämän tekstin, koska en voi kirjoittaa siitä, mitä vihreiden tulisi tehdä ilman, että huomioin muidenkin puolueiden olemassa olon. Jatkan aiheesta vielä lyhyin tekstein muidenkin puolueiden osalta. Tunnustan, että muita puolueita kommentoidessani voin osua harhaan, jos niin kävisi, pyydän palautetta esim alla olevaan kommenttikenttään tai heikki.harkonen@vihreat.fi.
Vihreiden puoluekokous Hämeenlinnassa valitsi minut puoluevaltuuston jäseneksi tulevalle kaksivuotiskaudelle. Suurin kiitos menee oman vaalipiirini, Kaakkois-Suomen Vihreille mutta samalla kiitos koko puoluekokoukselle ja omalle taustajoukolleni Savonlinnan Seudun Vihreille.
Luonnostelin tätä tekstiä jo ennen puoluekokousta, mutta koska julkaisu jäi, sovitin tähän päivään. Siirsin toimistoni parvekkeelle, mistä kyseinen artikkelikuva. Ennen puoluekokousta Hesarissa ja monissa muissa medioissa arvioitiin Vihreiden näkymiä hankalaksi ja kannatusta laahaavaksi.
Olen ollut enemmän tai vähemmän mukana vihreiden toiminnassa jo 21 vuotta. Kaikkien vaiheiden jälkeen oma tunne vihreisiin kuulumisesta on vahvistunut.
Ehdokkaana esittelin itseni näin:
Joka tapauksessa ajattelen esisijaisesti, että puolue, mikä tahansa, on ihmisille ensisijaisesti väline osallistumiseen ja demokratian toteuttamiseen. Omaa puoluetta kohtaan pitäisi säilyttää tietty objektiivisuus, jotta pystyy ymmärtämään, miltä toiminta näyttää ulospäin. Oma puolue jokaiselle lienee se, joka vastaa parhaiten omiin tavoitteisiin ja jonka kautta tuntee pystyvänsä vaikuttamaan.
Strategian tavoite toteutui vuonna 2017, jolloin muutama kuukausi Touko Aallon valinnan jälkeen kannatus oli reilu 17%. Oletan, että historiallisen suuri kannatus ja puheet jopa päämisteripuolueen asemasta toivat puoluejohtajalle paineet, jotka olivat lopulta liikaa.
Puoluejohtajan asema ei ole helppo.
Kuitenkin mietin, että voitaisiinko tuosta ajasta poimia jotain nykypäivään ja samoilla opeilla saada vihreät nousuun tänä päivänä? Merkittävässä osassa tuolloin oli Ville Niinistö, joka lähti kasvattamaan kannatusta tultuaan valituksi puolueen puheenjohtajaksi 2011.
Visio: Vihreät vuonna 2032
Vihreät on kasvava edelläkävijäpuolue, joka saa tavoitteitaan tehokkaasti läpi ja uudistaa politiikan tekemistä, ja jossa maailmaa muuttaa entistä isompi ja moninaisempi joukko motivoituneita ihmisiä.
Strategiaa lukiessa on hyvä muistaa, että vihreillä on erikseen periaateohjelma, josta löytyy mahdollisesti lukijan kaipaama konkretia siitä, millaiseksi maailma halutaan muuttaa.
Ajattelen, että strategian tärkein tehtävä on kartoittaa, missä mahdollinen kasvu voisi olla, miten ja millä resursseilla lopputulokseen päästään.
Kävin pari viikkoa sitten Kansallisoopperassa back stage -tourilla, talossa työskentelee yli viisi sataa ihmistä lavastuksen, puvustuksen ym. tehtävien parissa. Lavalla on kuitenkin vain pieni joukko, joka esiintyy esityksessä. Itse vertaisin puolueorganisaatiota tuohon taustaa hoitavaan joukkoon, jotka mahdollistavat sen, että poliitikot pääsevät tekemään omaa näkyvää työtään.
Ajattelen, että omasta järjestötyönkokemuksesta ja luonnonsuojelun asiantuntemuksestani on eniten hyötyä vihreille.
Vielä on epäselvää, miten tekninen lautakunta viivytyksettä käsittelee oikaisuvaatimukseni, joka perustui muutoksenhakuohjeen puuttumiseen. Ilmeisemmin päätös on tulossa 27.5.
Olipa niin tai näin, ajattelin kirjata ylös, mikä Savonlinnan kaupungin metsästrategiassa on hyvää ja mikä ongelmallista. Ja onko siellä jotain valittamisen arvoista.
Ongelmallista
Koen ongelmalliseksi sen, että strategian laadinta venyi ymmärtääkseni kuuden vuoden ajalle (2019-2025). Esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton Itä-Savon luonnonsuojeluyhdistys lausui strategialuonnoksesta joulukuussa 2023, huhtikuussa 24 perustettiin laaja-alainen työryhmä valmistelemaan strategiaa, jota esiteltiin tammikuussa 25. Tämän jälkeen luonnonsuojeluyhdistys antoi palautetta keväällä 2025. Kun päätös toukokuussa 2025 tehtiin, oli päätöksentekomateriaaliin liitetty yli kahden vuoden takainen yhdistyksen lausunto.
Olen pyytänyt selvitystä, miten vuoden 25 aikana annettu palaute käsiteltiin, mutta en ole toistaiseksi saanut tietoa. Sen verran minulle kerrottiin, että materiaalia oli ilmeisesti paljon ja sitä on käsitelty huolella. Mutta kerrottiinko lautakunnan jäsenille, että tuo SLL:n lausunto oli lähes kahden ja puolen vuoden takainen? Entä muut lausunnot? Oliko ne tästä päätöksen kohteena olevasta versiosta vai jostain vanhemmasta?
Mielestäni päätöksen yhteydessä pitäisi olla relevanttia ajankohtaista materiaalia.
Lisään tähän Kankaanpään kunnan vastaavan käsittelyn, jossa strategialle on annettu (toisin kuin Savonlinnassa) muutoksenhakuohje. Tämän puuttuminen on siis nimenomaan asia, johon kohdistin valitukseni. Muutosta ei voi hakea, jos ei siihen ole ohjeistettu, vaan päätökseen on liitetty muutoksenhakukielto.
Metsäalan ammattilaisten silmissä selkeä ongelma on, kun taajamametsäsuunnitelma ja talousmetsäsuunnitelma hyväksyttiin ennen metsästrategiaa.
Savonlinnan kaupungin metsästrategia on ylätason suunnitelma, joka on laadittu ohjaamaan kaupungin omistamien metsien käyttöä niin, että eri näkökulmat tulevat huomioiduiksi metsien hoidon tarkemmassa suunnittelussa. Tämä on kirjoitettu strategiaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun metsästrategia on hyväksytty, niin nyt alemman tason suunnitelmat tulisi ottaa uudelleen käsiteltäväksi. 🤯
Kaupungin mukaan metsästategian laatimista ja hyväksymistä ei sääntele erityislainsäädäntö, eikä mikään lainsäädäntö velvoita sen laatimiseen. Mietin vaan, että kun se kerran kuitenkin on tehty, niin miksi ei tehdä kunnolla?
Toteutuiko kuntalaisten kuuleminen päätöksenteossa? Kuntalaisia kuultiin, mutta kuunneltiinko? On ikävää kaikkia kohtaan, jos harjoitetaan näennäiskuulemista, joka on resurssien haaskausta. Toisekseen jäikö kuntalaisten kuulemisesta hyödyntämättä jotain sellaista, joka olisi ollut tarpeen ja hyödyllistä?
En ole mukana alueneuvotteluissa, mutta voin vilkaista ja laitoin samalla muistiin tännekin.
Viime kierroksella olin mukana neuvottelijana ja jouduimme lopulta tekemään teknisen neuvotteluliiton KD:n kanssa. Tämä neuvotteluliitto aiheutti paljon porua. Yleensä ottaen tuolloisista alueneuvotteluista itselleni jäi huono kuva, kun kaikki tehtiin etänä. Luulen, että välittömässä vuorovaikutuksessa asiat olisi saattaaneet sujua leppoisammin.
2025 ilman liittoja 13-paikkainen toimielin jatautuisi seuraavasti: Keskusta 4, SDP 4, Kokoomus 3, Liike 1, ja PS 1.
Vertailun vuoksi 22 muodostettu aluehallitus oli: Keskusta 5, SDP 3, Kokoomus 2, PS 1, Liike Nyt 1 sekä Vihr./KD jakamassa yhtä paikkaa. Keskusta siis sai yhden paikan enemmän kuin vaalitulos edellytti ja Kokoomus yhden vähemmän. Taustalla oli jotain kauppoja, jotka mielestäni näkyvät siinä, että Kokoomusta vastaavasti suosittiin lautakuntien puheenjohtajuuksissa. Vihreät käytännössä pakotettiin liittoutumaan KD:n kanssa, vaikka samalla muistelen, että tätä liittoutumista ponnekkaasti vastustettiin.
Pelkän vaalituloksen mukaan vertailuluvulla kolme olivat sekä Vihreät että SDP:n neljäs paikka, Vihreille äänten vertailussa oli kuitenkin etua 13 ääntä. En ennusta neuvotteluista helppoja tälläkään kertaa.
Edellistä artikkeliani kirjoittaessa vastaan tuli kuntaliiton tuore yleiskirje, ja ainakin minulle uutta tietoa. Kysymys tässä kohtaa lienee, miten tämä tekstin pätkä tulkitaan. Alla teksti ja linkki, tummensin tekstistä sen mitä katson tässä oleelliseksi. Käytännössä ilman paikkaa jäänyt puolue Savonlinnassa on Eläinoikeuspuolue ja kysymys siis siihen liittyen.
Kunnan keskusvaalilautakunta
Kunnan keskusvaalilautakunta on lakisääteinen kunnallinen lautakunta, joka toimii kaikissa yleisissä vaaleissa: kuntavaaleissa, aluevaaleissa sekä valtiollisissa vaaleissa.
Vaalilain 13 §:n mukaan valtuuston on asetettava kuntaan toimikaudekseen kunnan keskusvaalilautakunta, johon kuuluu viisi jäsentä ja tarpeellinen määrä varajäseniä, kuitenkin vähintään viisi. Varajäsenet on asetettava siihen järjestykseen, jossa he tulevat jäsenten sijaan. Jäsenistä valtuuston on määrättävä yksi puheenjohtajaksi ja toinen varapuheenjohtajaksi. Sekä jäsenten että varajäsenten tulee mahdollisuuksien mukaan edustaa kunnassa edellisissä kuntavaaleissa ehdokkaita asettaneita äänestäjäryhmiä.
Jotta kunnan keskusvaalilautakunnan jäsenet ja varajäsenet edustaisivat edellisissä kuntavaaleissa esiintyneitä äänestäjäryhmiä, se yleensä edellyttää, että kukin jäsen ja varajäsen edustaa eri äänestäjäryhmää. Niin kauan kuin yksikin huomioon otettava äänestäjäryhmä on vailla edustusta, keskusvaalilautakuntaan ei saa valita muusta ryhmästä kahta edustajaa.
Kuntavaaleissa, kuten monissa muissakin vaaleissa käytössä on suhteellinen vaalitapa, jossa ehdokaslistan, yleisimmin puolueen (mutta joskus myös puolueisiin liittymättömän valitsijayhdistyksen tai kahden tai useamman puolueen asettaman liiton) saamat äänet lasketaan yhteen ja näin saadaan selville listalle kuuluvien paikkojen määrä.
Selkeyden vuoksi käytän synonyyminä listaa ryhmälle ja puolueelle, sekä epäselkeyden vuoksi toisessa kohdassa toisin päin.
Kyseiseltä ehdokaslistalta eniten ääniä saaneet ehdokkaat tulevat valituksi valtuustoon. Tämä selittää sen, miksi Savonlinnassa esimerkiksi vasemmistolta 120 äänellä jäätiin varapaikalle, kun Liike Nytiltä 48 äänellä päästiin valtuutetuksi. Liike Nytin eniten ääniä saanut ehdokas sai valtavan äänisaaliin 1331 ääntä ja veti muita listalla olleita mukanaan. Vaaleissa toiseksi eniten saanut sai 759 ääntä. Sama suhteellisuus ja listojen valta ennen ehdokkaita saa aikaan myös sen, että 759 ääntä saanut on tulossa valtuuston puheenjohtajaksi ja 75% häntä enemmän ääniä saanut joutuu tyytymään johonkin vararooliin.
Kunnissa toimivien lautakuntien, kaupunginhallituksen ynnä muiden toimielinten paikat jaetaan ryhmien välisissä neuvotteluissa. Näissä neuvotteluissa tarkastellaan ryhmän saamia valtuustopaikkoja, jos rajatapauksissa nämä menevät tasan, on määräävä listan saama äänimäärä.
Esimerkkinä nyt käytyjen kunnallisvaalien jälkeinen tulos ja jaettavana on 11-paikkainen toimielin.
Keskustan vertausluku on 13, koska sillä on 13 valtuutettua, samoin SDP:n. Molemmille näistä lasketaan toinen vertausluku, joka on puolet valtuutettujen määrästä (6,5), kolmas vertausluku on kolmas osa (4,33) valtuutettujen määrästä ja neljäs on neljäsosan (3,25).
Kolmannen paikan saa Liike Nyt vertausluvulla 7. Tämän jälkeen neljännen Keskusta ja viidennen SDP. 5-paikkaisia toimielimiä on ainakin elinvoimajaosto, joten jos ei kummempia vaihtokauppoja tässä kohdassa nähdä, on nämä paikat edellä mainituille ryhmille.
Kuudenteen ja seitsemänteen paikkaan riittää vertausluku 4,33 (Kesk ja SDP), kahdeksas ja yhdeksäs olisi menossa vertausluvuilla 3,25 Keskustalle ja SDP:lle sekä kymmenes Liike Nytille.
Yhdennentoista paikan kohdalla Vihreät ja Kokoomus ovat tasoissa valtuutettujen määrässä ja siksi katsotaan puolueiden välistä vaaleissa saatua äänimäärää, joka on 126 ääntä vihreiden eduksi. Näin siis suhteellisen vaalitavan mukainen jako 11-paikkaisessa olisi, Keskusta 4, SDP 4, Liike Nyt 2, Vihreät 1.
Ilman paikkaa jäävät Kokoomus, KD, Vasemmisto ja PS. Toisin sanoen nämä ryhmät eivät yletä sen pöydän reunalle, jossa paikat jaetaan.
Koska jokainen toimielin käsitellään erikseen, noudatetaan samaa kaavaa myös 11-paikkaisissa lautakunnissa jne.
Voidaan kysyä onko reilua, että esimerkiksi Kokoomus, joka sai enemmän kuin neljäs osan SDP:n äänistä, saisi jaossa olevista KH ja lauatakuntapaikoista 0, samalla kun SDP saa toista kymmentä paikkaa? Tai vihreät yhden paikan jokaisesta 11-paikkaisesta toimelimestä eli 4 paikkaa.
Paikkojen kokonaismäärää en ala tässä nyt kertaamaan. Pointtina on, että isot jakavat paikat pitkälti keskenään ja pienet jäävät nuolemaan näppejä.
Mitä ovat tekniset neuvotteluliittoumat?
Jotta neuvotteluissa kuntalaisten ääni kuuluisi, on mahdollistettu pienten ryhmien liittoutuminen. Menettely on lain mukainen. Näistä liittoumista käytetään nimeä tekninen neuvotteluliittouma, jolla korostetaan, että kyseessä ei ole sisällöllinen yhteistyö – ryhmät eivät sitoudu yhteiseen ohjelmaan tai kannattamaan toistensa esityksiä valtuustossa. Tavoitteena on yhdessä päästä takaisin pöydän ääreen ja saada lopputulokseksi jotain, joka sitten edelleen jaetaan neuvotteluliitossa olleiden ryhmien kesken.
Tarvitaanko liittoumia?
Isojen ryhmien yleensä kannattaa osoittaa kohtuutta ja tarjota pienimmille ryhmille jotain, jotta nämä pidättäytyisivät liittoutumasta ja jotta kuntalaisille välittyisi käsitys reilusta pelistä. Tämä on myös syy, miksi vihreät saivat neljä vuotta sitten paikan sivistyslautakunnassa, vaikka valtuutettujen määrä vaaleissa jäi yhteen. Näin odotan tälläkin kertaa käyvän yhteen paikkaan jäänneille.
Yksi tapa arvioida reiluutta, on siis se mitä vastaavassa tilanteessa on aiemmin saatu. Eli kun vihreät saivat paikan sivlassa, on lautakuntapaikka vastaavasti odotettavissa nyt Vasemmistolle ja PS:lle. Keneltä tuo paikka otetaan on toinen kysymys.
Näiden lisäksi tarkastuslautakunta on jaettu yleensä periaatteella, että sinne tulee edustajat kaikista läpipäässeistä puolueista.
Vantaalla toisin kuin monissa kunnissa kaksi suurinta puoluetta jakavat eri luottamuselinten puheenjohtajuudet keskenään ja tämän seurauksena on muodostunut liittouma.
Myös Imatralla ja Porissa on uutisoitu liittoumista.
Paikkojen pisteytys tarkoittaa, että kaikki jaossa olevat paikat pisteytetään ja ryhmät saavat käyttöönsä pisteitä kokonsa mukaisesti. Tämän jälkeen puolueet käyttävät pisteitään paikkojen saamiseksi. Kaikki ryhmät ovat sitoutuneet pisteytysjärjestelyyn. Hyvinä puolina on ainakin, että järjestelmä on selkeä, siihen ei sisälly äänikynnyksiä, jotka jättäisivät osan puolueista mopen osaan ja olisi siinä mielessä reilu tapa muuntaa kansalaisten antamat äänet luottamuspaikkojen muotoon.
Pisteytys on ollut useiden vuosien ajan käytössä ainakin Espoossa ja sieltä on kantautunut varsin myönteistä viestiä järjestelmän toimivuudesta.
Savonlinnassa pisteytystä, tai sen selvittämistä on ehdotettu kerrasta toiseen, ehdottajina ovat olleen yleensä pienet ryhmät. Pisteytystä ei ole kuitenkaan otettu käyttöön.
Alla on otteena esimerkki Espoon aiemmin käyttämästä pisteytyksestä kaupunginhallituksen paikkojen kohdalla. Vasemman puoleisessa sarakkeessa on tehtävä, sen jälkeen pisteet ja oikean puoleisessa jaossa olevine paikkojen lukumäärä.
Lautakuntien vastaavat pisteet ovat pj 8, vpj 6, jäsen 5, varajäsen 1. Kannattaa myös huomata, että nämä ovat pisteet kahdesta vuodesta, eli kaikki paikat on mahdollista jakaa jonkun toisen kanssa.
Kaikkien jaossa olevien paikkojen pistesumma on siis sama kuin ryhmien käytössä olevien pisteiden summa.
Onko Savonlinnan toimintatapa reilu?
Savonlinnan toimintatapa olisi mielestäni reilu vasta kun käytetään pisteytystä. Tällä hetkellä on paljon kiinni siitä, miten isot puolueet ovat valmiit tulemaan vastaan ja ”jakamaan omasta potistaan”. Laitan oman potin lainausmerkkeihin, sillä itse kannatan pisteytysjärjestelmää.
Sunnuntaina käynnistyvien neuvottelun kulusta kerrotaan sen verran mitä yhdessä neuvotteluissa sovitaan tiedottamisesta, mutta lopputuloshan on sitten lopulta julkinen.
PS. Voin tehdä ehdotuksen pisteytyksestä ylläolevaa (Espoon vanhaa) pisteytystä mukaillen.
Tämän tekstin inspiroi kirjoittamaan Savonlinnan entinen valtuutettu Teemu Hirvonen. Olen samaa mieltä Teemun kanssa, että kyse on mielipideasiasta. Samaa mieltä olen myös siitä, että yleensä parempi olisi koittaa saada asia hoidettua ilman teknisiä neuvotteluliittoja. Kuitenkin, jos tilanne on se, että isot eivät pysty tulemaan yhtään vastaan, voi olla että mielipiteet eivät sovitu kitkatta yhteen ja neuvotteluliittoja tarvitaan. Yksi puolue on muistini mukaan vastustanut pisteytysjärjestelmää kerrasta toiseen erityisen ponnekkaasti.
Alla myös linkki edellä olevan kuvakaappauksen lähteeseen Facebookissa:
Neuvottelut paikkajaosta alkavat sunnuntaina. Lautakuntapaikkoja saatetaan karsia.
