Suuri ongelma Savonlinnassa matkailijoille on kohteiden saavutettavuus (lisään lähteen myös).
Samalla kun tällaista tukea myönnettäisiin, olisi huolehdittava, että laiva pysähtyy jatkossa Linnasaaren kansallispuiston kohdalla mennen tullen. Lipun tulisi olla kohtuuhintainen ja tämä toisi merkittävän edun koko Savonlinnan seudun matkailulle.
Olen periaatteellinen edustuksellisen demokratian kannattaja ja kriittinen puoluekuria kohtaan. Tuntuisi vähintään oudolta, jos vaaleissa valittu edustaja olisi vastuussa muille kuin äänestäjilleen, siis niille ihmisille, jotka ovat hänet äänestäneet yhteisiä asioita hoitamaan.
Vastaani tuli puoluesihteerimme Facebook-sivulla ajankohtainen poliittinen aihe ja keskustelu. Asia lienee kohta historiaa, mutta nyt kiinnitän huomioni keskusteluun. Kommenteissa demarien puoluevaikuttaja Suominen ja puoluesihteeri Näkkäläjärvi tuovat hyvin esiin demarien erilaisen tavan toimia. Asiat päätetään viimekädessä puoluehallituksessa.
Toisin sanoen kansa valitsee kansanedustajat ja demarien puoluehallitus valitsee Demari-kansanedustajien ajatukset.
Samassa keskustelussa politiikan tukija Rauli Mickelsson selventää historian perinteillä.
”Syitä vihreiden ja demareiden erilaisiin edustuskäsityksiin voi etsiä puolueiden erilaisesta historiasta. Demarit ovat vanhan joukkopuolueen perillisiä. Puolue eli syntynyt parlamentin ulkopuolella, se eli omassa leirissään ja sillä oli tukenaan laaja työväenliike. Silloin haluttiin, että valta on työläisiä edustavalla järjestöllä eikä kansanedustajilla. Sosiaalidemokraatit organisoituivatkin myös erittäin hierarkkisesti ja edustuksellisesti. valtakunnan ja ulkopolitiikan asioihin ei otettu kantaa paikallisella tasolla. Vihreät sen sijaan on peräisin liikkeistä, jotka puhuivat ruohonjuurilla vaikutamisesta. Vihreät inhosivat hierarkkista edustuksellisuutta ja ryhtyivät toteuttamaan uusia demokratiamalleja, kuten deliberatiivista eli punnitsevaa demokratiaa, joka pyrkii konsensukseen. Sen sijaan demarit luottavat enemmän enemmistöpäätöksiin vedoten jäsendemokratiaan, joka yhä pienenee.. Nykyisin demareilla on maksavia jäseniä vain hieman enemmän kuin vihreillä. Vanhoihin käytäntöihin vetoamista pitäisi reflektoida, eikä niitä pitäisi julistaa ikuisiksi periaatteiksi.”
Keskustelu on kokonaan julkinen, joten em. lainauksiin ei ole kysytty erikseen lupaa. Alla linkki keskusteluun.
Vihreissä päätöksenteon perustana on argumentointi. Pikaisella googlauksella löysin yhden tähän sopivan artikkelin:
Kirjoitin tämän tekstin, koska en voi kirjoittaa siitä, mitä vihreiden tulisi tehdä ilman, että huomioin muidenkin puolueiden olemassa olon. Jatkan aiheesta vielä lyhyin tekstein muidenkin puolueiden osalta. Tunnustan, että muita puolueita kommentoidessani voin osua harhaan, jos niin kävisi, pyydän palautetta esim alla olevaan kommenttikenttään tai heikki.harkonen@vihreat.fi.
Vihreiden puoluekokous Hämeenlinnassa valitsi minut puoluevaltuuston jäseneksi tulevalle kaksivuotiskaudelle. Suurin kiitos menee oman vaalipiirini, Kaakkois-Suomen Vihreille mutta samalla kiitos koko puoluekokoukselle ja omalle taustajoukolleni Savonlinnan Seudun Vihreille.
Luonnostelin tätä tekstiä jo ennen puoluekokousta, mutta koska julkaisu jäi, sovitin tähän päivään. Siirsin toimistoni parvekkeelle, mistä kyseinen artikkelikuva. Ennen puoluekokousta Hesarissa ja monissa muissa medioissa arvioitiin Vihreiden näkymiä hankalaksi ja kannatusta laahaavaksi.
Olen ollut enemmän tai vähemmän mukana vihreiden toiminnassa jo 21 vuotta. Kaikkien vaiheiden jälkeen oma tunne vihreisiin kuulumisesta on vahvistunut.
Ehdokkaana esittelin itseni näin:
Joka tapauksessa ajattelen esisijaisesti, että puolue, mikä tahansa, on ihmisille ensisijaisesti väline osallistumiseen ja demokratian toteuttamiseen. Omaa puoluetta kohtaan pitäisi säilyttää tietty objektiivisuus, jotta pystyy ymmärtämään, miltä toiminta näyttää ulospäin. Oma puolue jokaiselle lienee se, joka vastaa parhaiten omiin tavoitteisiin ja jonka kautta tuntee pystyvänsä vaikuttamaan.
Strategian tavoite toteutui vuonna 2017, jolloin muutama kuukausi Touko Aallon valinnan jälkeen kannatus oli reilu 17%. Oletan, että historiallisen suuri kannatus ja puheet jopa päämisteripuolueen asemasta toivat puoluejohtajalle paineet, jotka olivat lopulta liikaa.
Puoluejohtajan asema ei ole helppo.
Kuitenkin mietin, että voitaisiinko tuosta ajasta poimia jotain nykypäivään ja samoilla opeilla saada vihreät nousuun tänä päivänä? Merkittävässä osassa tuolloin oli Ville Niinistö, joka lähti kasvattamaan kannatusta tultuaan valituksi puolueen puheenjohtajaksi 2011.
Visio: Vihreät vuonna 2032
Vihreät on kasvava edelläkävijäpuolue, joka saa tavoitteitaan tehokkaasti läpi ja uudistaa politiikan tekemistä, ja jossa maailmaa muuttaa entistä isompi ja moninaisempi joukko motivoituneita ihmisiä.
Strategiaa lukiessa on hyvä muistaa, että vihreillä on erikseen periaateohjelma, josta löytyy mahdollisesti lukijan kaipaama konkretia siitä, millaiseksi maailma halutaan muuttaa.
Ajattelen, että strategian tärkein tehtävä on kartoittaa, missä mahdollinen kasvu voisi olla, miten ja millä resursseilla lopputulokseen päästään.
Kävin pari viikkoa sitten Kansallisoopperassa back stage -tourilla, talossa työskentelee yli viisi sataa ihmistä lavastuksen, puvustuksen ym. tehtävien parissa. Lavalla on kuitenkin vain pieni joukko, joka esiintyy esityksessä. Itse vertaisin puolueorganisaatiota tuohon taustaa hoitavaan joukkoon, jotka mahdollistavat sen, että poliitikot pääsevät tekemään omaa näkyvää työtään.
Ajattelen, että omasta järjestötyönkokemuksesta ja luonnonsuojelun asiantuntemuksestani on eniten hyötyä vihreille.
